Tässä sitä taas ollaan. Koira-/askarteluhuone on muutettu pentulaksi. Pentuloota, jossa mun edelliset 9 pentuetta on syntyneet, on koottu ja pedattu muovipäällysteisellä patjalla ja peitteillä ja tyynyillä, joita Pirzola voi pedata mielensä mukaan. Oma petini, eli patja lattialla, on sekin pedattu lootan viereen ja ympärillemme on kerätty kasoittain puhtaita pyyhkeitä ja alusia, talouspaperia ja muuta tilpehööriä, jolle saattaa olla käyttöä tai sitten ei - steriilit sakset ja lankaa, lateksihanskoja, antiseptista sprayta, puppyboosteria, hunajaa, henkisenä tukena erinäisiä vuosien mittaan moneeen kertaan plärättyjä alan kirjoja (tärkeimpänä Helena Koskentalo Parempaan pentutulokseen), kosteuspyyhkeitä, kuumemittari, digivaaka ja kynä ja paperia. Mä teen aina hyvissä ajoin taulukon, jota voin täytellä synnytyksen aikana.
Here we go again. The dog/craft room has been turned into a whelping room. The box that has seen the births of my previous 9 litters has been set up, complete with a plastic lined mattress and blankets and pillows for the bitch to burrow in and arrange as she sees fit. I've made my own bed on a mattress on the floor next to the box and surrounded us with stacks of towels and clean bedding, paper towels and other essentials that I might or might not need - sterilized scissors, sterilized thread, latex gloves, antiseptic spray, puppy booster, honey, my trusty reference books, wet wipes, a thermometer, scales and pen and paper. I always make a form ahead of time, that I can then easily fill in during the whelping.
Eilen oli Pirzolan tiineyden 57. päivä ja alotin lämmön mittailun, josko saisin kiinni kohdan, jolloin lämpö notkahtaa 37 asteen alle, mikä yleensä merkitsee että synnytys pian käynnistyy. Sanon yleensä, sillä, mulla on ollut narttuja, joilla lämmöt on käyneet 37 asteen alapuolella useampaan otteeseen päiviä ennen synnytystä. Mittaan silti lämpöjä edelleen, varmuuden vuoksi.
Yesterday, day 57 of Pirzola's pregnancy, I began taking her temperature in order to possibly catch the dip under 37 degrees Celsius that usually signals the start of the whelping process. I say usually, because I've had bitches whose temps have fluctuated under 37 and back and down again for a couple of days or more before the birth itself. Still, I continue taking the temperatures of my bitches, just in case.
Pirre parka on paisunut aikamoiseksi käpylehmäksi ja nyt maha on myös pudonnut. Viimesten 36 tunnin aikana sillä on selkeesti välillä ollu kuumia aaltoja jolloin se on hengittäny nopeammin ja etsinyt hyvää asentoa melko tiuhaan. Tänä iltana se on ruvennut petailemaan ja nuolemaan kylkiään - seuraan tilannetta jännityksellä. Tämä on Pirzolan ensimmäinen pentue, 10 kasvattamani salukipentue sitten ensimmäisen Qasshani-pentueen syntymän 2003. Ennen omaa kasvatusuraani auttelin äitiä sen mäyräkoirapentueiden kanssa ja vuosien mittaan oon kätilöinyt muillekin ajoittain. Luulisi että olisin rauhallinen kuin viilipytty ja että kokemus olisi tuonut varmuutta.
Pirzola, meanwhile, has gotten huge. It's day 58 and for the last 36 hours or so she's had some hot flashes signalled by slight panting and looking for a more or less comfortable position. Tonight she has begun making her bed more and licking her sides again - I'm watching her in suspense. This is her first litter, the 10th Saluki litter I've bred since my first was born in 2003. Before that I helped my mom with her Dachshund litters and over the years I've also acted as a midwife for some other people. You would think I would be cool as a cucumber and feel confident I know what I'm doing.
Todellisuudessa tuntuu, että olen vuosi vuodelta tai ainakin pentue pentueelta epävarmempi. Ennen muinoin olin melkosen lehmänhermoinen synnytyksissä. Tiesin, tai luulin tietäväni, riskit mutta mottoni oi että hei, mikäpä voisi olla luonnollisempaa kuin synnytys! No eipä juuri mikään, jos kaikki menee kuten Strömsössä... Kai mä olen oppinut pelkäämään enemmän, oppinut enemmän asioita jotka potentiaalisesti voivat mennä keturalleen. Ja sekös kuormittaa mun jo kiikkeriä hermojani. Tämä siitäkin huolimatta, että useimminhan kaikki sujuu hienosti. Toivottavasti tää synnytys on oikein helppo ja sujuva!! Maitoa ainakin piisaa!
In reality I seem to get less confident each year or at least with each litter. I was very happy go lucky about whelpings before. I knew, or thought I knew, the risks but thought hey, what could be more natural? than a birth And yeah, what could, if all goes well... I guess I've learned more of what can go wrong and that gets on my already rickety nerves. This despite the fact that mostly of course things go swimmingly. Let's hope this one will be an easy whelping!! At least she's literally dripping milk!
